Heissan ihanaiset, täällä sitä vieläkin ollaan vaikkakin postauksia ei ole kuulunut hetkeen. Syy siihen on koulu joka vie kaiken energian ja ajan. Olen siitä kuitenkin hyvilläni että jostain on nyt putkahtanut tämä panostamispeikko sillä koulu meni aika huonosti ennen tätä. Nyt on sentään mahdollisuus petrata.
Olen myös kipeänä tällä hetkellä mikä on sinänsä hyvä koska ruoka ei maistu miltään kun on nenä tukossa ja pää muutenkin täynnä räkää. Nesteitä siis vain täällä vetelen, tosin parin tunnin päästä (noin) on ruoka ja minun on ehkä pakko syödä sitä.. Ehkä vähäisen. Tai sitten sanon ettei ole nälkä kun ei maistu.. No keksin sitten jotain.
Alla olevissa kuvissa olevilla henkilöillä on aivan järkyttävän ihanat jalat. Mä olen aina vihannut omiani, niissä on aika ollut liikaa kaikkea. Pienenäkin kun maha oli vielä litteä ja hieno olivat jalat kuin norsulla. Tasapaksut tolpat. Niissä on sekaisin aivan julmetusti lihasta ja läskiä mutta tahtoisin suurimmasta osasta eroon. Pieni osa lihaksia voisi jäädä mutta haluaisin muuta eroon. Heti!
Ja tajusin myös jonkin aikaa sitten että mä en tule todennäköisesti koskaa suhtautumaan ruokaan normaalisti. Toki jos päätän nyt lopettaa niin taistelun kanssa saan ehkä elämäni päällisin puolin normaaliksi (lue: läskiksi) mutta takaraivossani tulee aina olemaan se ääni joka muistuttaa mitä saa ja mitä ei saa syödä jos tahtoo hyvän mielen. Mutta toisaalta olen hyvin tyytyväinen siihen että olen löytänyt oman pienen ääneni sen minulle kertomaan, muuten asiat olisivat vielä huonommin kuin nyt.
Tämän viikon tavoite on välttää roskaruokaa ja juoda paljon nesteitä. Ainiin ja parantua tästä flunssasta! Voisin myös koittaa ottaa hieman kuvia jos kehtaisin niitä tänne laittaa, varoitan kylläkin että täällä kirjoittelee sitten ihan oikea norsu, ei sellainen joka painaa höyhenen verran ja väittää olevansa iso.. Hmh, mutta joskus vielä minäkin ole pieni. Ihan varmasti.



Ei kommentteja:
Lähetä kommentti