Olen ollut kaverilla ( taino, kai me ollaan enemmän kuin kavereita muttei silti seurustella ) viikonlopusta lähtien ja se on kyllä ainut jonka kanssa pystyn unohtamaan kaiken tän paskan. Mutta Toisaalta en tiedä haluanko unohtaa.. Mä haluan onnistua. Mutta ainakin oli hyvä olo pitkästä aikaa. On vaan tullut syötyä ihan valtavasti enkä painoa oo uskaltanut käydä katsomassa. Meen tänään taas illalla sinne ja oon vielä ehkä pari yötä. Sitten täytyy taas palata ankeaan arkeen. Hyh. Paljon helpompaa olis jos voisi vain olla.
On ollut yleisestikkin hieman tyhjä olo.. En tiedä mitä siitä pitäisi olla mieltä. Mutta parempi varmaan näin kun hirveä ahdistus, se vie kaikki voimat ihan totaallisesti. Sitäpaitsi ulkona on ihana sää. Kuiva ja kirkat, tuoksuu syksylle. Ulkona on kaunista.
Voisimpa minäkin olla kaunis. laiha ja haluttava. Haluaisin olla kaunis ja ilmeetön, niin että kaikki näkisivät että mä osaan pitää elämästäni huolta. Mutta sen sijaan mä olen ruma ja läski enkä osaa pitää mitään kasassa. Mutta tähän tulee muutos. Ensi kesään mennessä mun täytyy olla mun tavoitepainossa eli alle 60. Pitää olla 5'sella alkava numero ensimmäinen. Pitää.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti