tiistai 27. syyskuuta 2011

I learned to live half a life, And now you want me one more time


Olen ollut kaverilla ( taino, kai me ollaan enemmän kuin kavereita muttei silti seurustella ) viikonlopusta lähtien ja se on kyllä ainut jonka kanssa pystyn unohtamaan kaiken tän paskan. Mutta Toisaalta en tiedä haluanko unohtaa.. Mä haluan onnistua. Mutta ainakin oli hyvä olo pitkästä aikaa. On vaan tullut syötyä ihan valtavasti enkä painoa oo uskaltanut käydä katsomassa. Meen tänään taas illalla sinne ja oon vielä ehkä pari yötä. Sitten täytyy taas palata ankeaan arkeen. Hyh. Paljon helpompaa olis jos voisi vain olla.

On ollut yleisestikkin hieman tyhjä olo.. En tiedä mitä siitä pitäisi olla mieltä. Mutta parempi varmaan näin kun hirveä ahdistus, se vie kaikki voimat ihan totaallisesti. Sitäpaitsi ulkona on ihana sää. Kuiva ja kirkat, tuoksuu syksylle. Ulkona on kaunista.



Voisimpa minäkin olla kaunis. laiha ja haluttava. Haluaisin olla kaunis ja ilmeetön, niin että kaikki näkisivät että mä osaan pitää elämästäni huolta. Mutta sen sijaan mä olen ruma ja läski enkä osaa pitää mitään kasassa. Mutta tähän tulee muutos. Ensi kesään mennessä mun täytyy olla mun tavoitepainossa eli alle 60. Pitää olla 5'sella alkava numero ensimmäinen. Pitää.

torstai 22. syyskuuta 2011

Day one

 Ensimmäinen päivä uutta elämää. Pidin aikaisemmin toista blogia, mutta jotenkin ne epäonnistumiset lannistivat vain enemmän ja koko blogi ei tuntunut enään hyvältä. Pelkäsin ensinnäkin että joku tunnistaa. Joten loin tämän. Koitan pysyä mahdollisimman neutraalina niin ettei kukaan tunnistaisi vahingossakaan.

Ja niin siis, paino on järkyttävät 85 kg.. Tuntuu aivan kamalalta ajatella että painan oikeasti noin paljon. Tahtoisin painaa korkeintaan 55 kiloa, mutta ainainen unelma on ollut 51.3 syystä että. Olen vain kovasti miettinyt että onko mulla fyysisesti mahdollista päästä noin alhaiseen painoon sillä mulla on aika jykevä kehon rakenne, leveä lantio ja hartiat.. Mutta aion yrittää, kyllä mä onnistun. Ihan varmasti.


Mä haluan olla se ihminen ketä kaikki katsoo ihaillen. Sillä mun mielestä elämässä ei ole mitään mieltä jos sä et ole kaunis ja laiha. Voin sanoa että mulla on ihan kauniit kasvonpiirteet mutta ne peittyvät läskien sekaan. Ainainen haave on ollut päästä malliksi. Ja sitten kun olen tavoitepainossani, olen luvannut että saan yrittää. Vaikkei siitä tulisi mitään. Yritän silti.

Tänään en ole juonut kuin kahvia ja vettä, juuri laitoin lisäksi veden kiehumaan niin teen kanaliemikuutiosta lientä mitä litkiä. Se on niin hyvää! Täytyy olla päivä syömättä sillä ruokana on illalla lohi-peruna-juustokastike-sipuli laatikkoa ja sitä on pakko syödä vähän.. Muuten ei haittaisi mutta tuo juustokastike.. Täytyy olla tarkkana.


Mutta tällä kertaa aion onnistua. Syön vähän ja välillä en ollenkaan ja otan tämän nyt tosissani. Pakko. Viimeinen tilaisuus. Mulla ei ole enään voimaa aloittaa tätä kaikkea alusta.

keskiviikko 21. syyskuuta 2011